Myös 2.Bundesligassa pelataan isoista asioista. Bundesliiga.com päätti ynnätä syyspuoliskon tapahtumat pikaisilla joukkuekohtaisilla analyyseilla. Ensimmäisenä vuorossa ovat säilymistaistoon ajautuneet joukkueet.
10. 1.FC Union Berlin (24 pistettä)
Kun kokematon Norbert Düwel nimettiin Union Berlinin valmentajaksi, harva uskalsi povata joukkuetta nousutaistoon. Nopeasti selvisi, että sellaisesta on tällä kaudella Berliinissä turha edes unelmoida, sillä kolmas sija on karannut jo yhdeksän pisteen päähän.
Unionin materiaalikaan ei ole sarjan parhaimmistoa, joten siinä mielessä 10. sija ei tule yllätyksenä. Joukkueella on mahdollisuudet kohentaa sijoitustaan, mutta tärkeämpää olisi pitää huoli siitä, että seura saa vielä ensi kaudellakin mahdollisuuden yrittää nousua 1. Bundesligaan. Union Berlinin onneksi eroa putoamisviivaan on kertynyt jo seitsemän pistettä.
11. Vfl Bochum (23p)
Kukaan ei kesällä uskonut, että Bochum tulisi olemaan kärkikahinoissa, mutta loistava alkukausi (ensimmäinen tappio vasta kahdeksannella kierroksella) sai innokkaimmat jossittelemaan jopa sarjanousulla. Palautus maanpinnalle oli kuitenkin tappavan varma. Viimeisestä 12 ottelusta joukkue on kerännyt vain 10 pistettä, ja se on valahtanut takaisin säilymistaistoon.
Heikon vireen seurauksena valmentaja Peter Neururer sai kenkää joulukuussa. Tilalle palkattiin hollantilainen Gertjan Verbeek. Toistaiseksi merkittävää parannusta ei ole tapahtunut. Säilyminen on kuitenkin täysin omissa käsissä.
Joukkueen suomalaiskärki Mikael Forssell pelasi ihan mukiinmenevän alkukauden vaihtopelaajan roolissa iskien jopa kaksi maalia. Uuden valmentajan alaisuudessa peliaikaa ei kuitenkaan ole herunut. Avauskokoonpanopaikasta on turha haaveilla, sillä Simon Terodde on paukuttanut jo 10 maalia.
12. Greuther Fürth (23p)
Siirtoikkunat saattavat olla välillä tylyä aikaa pienemmille seuroille, ja sitä heinäkuun siirtoikkuna oli Greuther Fürthille. Joukkue menetti liudan tärkeitä pelaajia, ja se teki päävalmentaja Frank Kramerin urakasta haastavamman. Silti joukkueen pitäisi pystyä parempaan.
Fürthin peli-ilme on ollut heikko, mutta sillä on ollut myös huonoa tuuria. Kahdeksasta tasapelistä moni olisi voinut kääntyä voitoksi. Kesän menetyksistä huolimatta joukkue kuuluisi materiaaliltaan ennemmin kärkikahinoihin kuin säilymistaistoon. Ennen talvitaukoa Fürth pelasi seitsemän ottelua putkeen ilman voittoa, joten pahimmassa tapauksessa se joutuu ihan tosissaan taistelemaan sarjapaikastaan.
13. FSV Frankfurt (21p)
Joni Kaukon FSV Frankfurtilta ei juuri kukaan mitään odottanutkaan, eikä joukkue ole juuri mitään tarjonnutkaan. Putoamispeikko on vielä vahvasti läsnä, mutta tilanne voisi olla pahempikin.
Seuralle tilanne on varsin tuttu, sillä kukaan ei tunnu haikailevan nousun perään. Putoamisen välttäminen on nytkin joukkueen päätavoite. FSV Frankfurtin materiaali ei päätä huimaa, mutta sen onneksi sarjasta löytyy muutama vielä rupuisempi sakki. Neljä pistettä on lisäksi ihan mukava kaula putoamisviivaan toistaiseksi.
Kaukon kausi ei ole ollut kadehdittava, vaikka kaveri onnistui jopa maalinteossa alkusyksystä. Peliaikaa on tullut lähinnä vain otteluiden lopuista. Toisaalta luulisi miehelle olevan tarvetta, sillä joukkue on päästänyt toiseksi eniten maaleja koko sarjassa
14. SV Sandhausen (20p)
Sandhausen operoi pienillä resursseilla, eikä sillä ole juurikaan muskeleita. Siksi joukkueen on pelattava mieluiten kykyjensä ylärajoilla, jotta säilyminen olisi mahdollista. Alku näytti heikolta, mutta sittemmin joukkue piristyi.
Nyt tilanne on kohtalainen, sillä Sandhausenin takana on kuitenkin neljä joukkuetta, joista kaksi painii enemmän tai vähemmän samassa sarjassa Alois Schwartzin suojattien kanssa. Joukkueen suurin ongelma on ollut maalinteko, sillä se on onnistunut maalinteossa vain 15 kertaa, mikä on Aalenin kanssa vähiten koko liigasta.
15. TSV 1860 München (17p)
Odotukset ennen kauden alkua olivat kovat Münchenissä, mutta niin vain TSV 1860 on nousutaistelun sijasta sarjataulukon häntäpäässä. Die Löwen on kiistatta yksi alkukauden suurimpia pettymyksiä. Joukkueen päävalmentaja Ricardo Moniz sai kenkää jo syyskuussa.
Mitään riemukulkua joukkueen peli ei ole ollut Monizin paikkanneen Markus von Ahlenin alaisuudessakaan. Kysymys kuulukin, jos vika ei ole valmentajassa, niin onko joukkueen sisällä jotain kitkaa? Materiaalin pitäisi riittää paljon parempaan.
Joukkueen tärkein yksittäinen pelaaja on ollut ehdottomasti 12 osumallaan maalipörssiä johtava Rubin Okotie. Leijonien oliskin tärkeää pitää itävaltalaisesta kynsin ja hampain kiinni tammikuun siirtoikkunassa. Lähti Okotie tai ei, on TSV kuitenkin ennakkosuosikki säilymistaistossa.
16. VfR Aalen (17p)
Aalenin Kader koki kovia muutoksia kesällä, ja jäljelle jäi lopulta edellistäkin mitättömämpi sakki, jonka ainoa tavoite oli ja on säilyminen. Ainakaan vielä tavoite ei ole karannut tavoittamattomiin, sillä muutamalla isolla voitolla joukkue on pitänyt kilpailijat lähietäisyydellä.
Stefan Ruthenbeck johdatti viime kaudella Aalenin keskikastiin, mutta tällä kaudella näyttäisi olevan vaikeampaa. Etenkin maalinteon kanssa on ongelmia, sillä joukkue on iskenyt vain 15 maalia. Aalenia ei tosiaan kannata vielä tuomita, mutta keväästä tulee joukkueelle pitkä, eikä olisi mikään yllätys, mikäli seura lähtisi hakemaan vauhtia sarjaporrasta alempaa.
17. FC St.Pauli (16p)
Odotukset olivat korkealla ennen kauden alkua. Jotkut jopa puhuivat, niinkuin toki St.Paulin kohdalla aina, mahdollisesta noususta, mutta varsin yllättäen hampurilaiset löytyvät sarjataulukosta viimeistä edeltävältä sijalta.
Kokoonpano on laadultaan parempi kuin sijoitus antaa ymmärtää, mutta joukkue on kärsinyt loukkaantumishuolista. Ne eivät kuitenkaan selitä ihan täysin sitä, miksi St.Pauli on päästänyt peräti 39 maalia omiin. Unelma noususta on vaihtunut hermoja raastavaan taisteluun putoamista vastaan. Jos joukkue ei saa puolustustaan kuntoon, saattaa putoamiskurimus viedä boheemin seuran mennessään. Kun St.Pauli intoutuu pelaamaan sillä tasolla, mitä materiaali edellyttäisi, se nousee nopeasti kohti keskikastia.
18. Erzgebirge Aue (14p)
Sarjataulukon hänniltä löytyy Erzgebirke Aue. Piskuiselta seuralta ei hirveästi ennen kauden alkua odotettu, mutta joukkueen puuhastelu lienee silti kannattajille raskasta seurattavaa. 14 pistettä ja 16 tehtyä maalia on kehno saldo 19 ottelusta.
Hyvä, että kausi oli edes ehtinyt käynnistyä, kun valmentaja Falko Götzille näytettiin ovea. Seuraajaksi valittiin Ingolstadtin reserveistä Tomislav Stipić, jonka alaisuudessa joukkue on kontannut oikein kunnolla. Tällä peli-ilmeellä, pelaajamateriaalilla, valmentajalla ja resursseilla tuntuu jopa vähän toivottomalta lähteä kevätkauteen. Etenkin, kun joukkue on jo useita pisteitä kilpailijoita jäljessä.
