– Voit vaihtaa vaimoasi, taloasi tai autoasi, mutta et koskaan voi vaihtaa joukkuettasi. Puheenjohtajia tulee ja menee, lautakuntia tulee ja menee, mutta fanit pysyvät. Se on ainoa vakituinen asia, skotlantilainen bisnesmies Eddie Thompson on todennut.
Oman joukkueen kannattaminen niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina on sanoinkuvaamattoman kaunis asia, mutta kuinka paljon kannattajat saavat omiltaan vaatia? Läikkyykö lasi joskus kohtuuttomasti yli ja milloin hommasta tulee liian vakavaa? Kuinka suorakielisesti median oikein sopii urheilijoita käsitellä?
Depressio ja jopa itsemurhat yleisiä huippu-urheilussa
Jalkapallomaailma pysähtyi tasan neljä vuotta sitten uutiseen siitä, että Saksan maajoukkuemaalivahti Robert Enke oli hypännyt junan eteen eikä halunnut enää elää. Enke oli saanut tarpeekseen. Hän ei kuitenkaan ole ainoa urheilusankari, joka on sairastunut vakavaan masennukseen.
Synkkänä vuonna 2011 itsemurhan tekivät vuoden 2010 freestylehiihdon olympiamitalisti Jeret Peterson, Walesin futismaajoukkueen päävalmentaja ja legendaarinen pelaaja Gary Speed sekä NHL-jääkiekkoilija Wade Belak. Jääkiekkopiireissä depressiosta kärsineitä pelaajia tunnetaan useampiakin, sillä myös legendaarisilla Shayne Corsonilla ja Stephané Richerillä tiedetään olleen itsetuhoisia ajatuksia ja he päättivätkin uransa ennen aikojaan. Onneksi vain uransa eivätkä elämäänsä.
470 jalkapallo-ottelua Englannin kentillä ammattilaisena pelanneen Clarke Carlislen mukaan masennuksesta kärsiviä ammattijalkapalloilijoita on maailmalla useita satoja ja urheilijoille olisi syytä tarjota ajoissa apua. Carlisle itsekin yritti nuorena ammattilaisena itsemurhaa, mutta onnekseen aikeessa onnistumatta.
Nykymaalivahtejakaan ei median ruoskinta armahda
Freiburgin maalivahti Oliver Baumannilla oli 27.10. kenties uransa synkin ilta. Baumann teki samassa pelissä kolme takaiskumaaliin johtanutta virhettä ja sen jälkeen mies tunnettiinkin lehdistössä lisänimellä “Moka-Olli”. Baumannista palaute oli tuntunut liiankin suoralta.
– Jotkut asiat olivat henkilökohtaisia ja epäkunnioittavia. Minusta se tuntuu vaikealta, mutta on myös suuri sääli, että kritiikistä tulee henkilöön kohdistuvaa ja sillä pyritään tarkoituksellisesti loukkaamaan ihmisiä, Baumann kommentoi Kickerille.
Myös Schalke-vahti Timo Hildebrand sai lehdistöltä kohtuutonta kritiikkiä tiistaisen Chelsea-pelinsä virheen jälkeen ja välittömästi mediassa käynnistyikin rumba uuden maalivahdin etsimiseksi. Kuten Enkenkin tapaus osoittaa, on maalivahdin tontti se, jossa pelaaja altistuu kritiikille kaikkein raskaimmin. Tappouhkauksilta ei ole kauden aikana kuitenkaan välttynyt myöskään haamumaalista tahtomattaan vastannut Stefan Kießling. Ja kyllä suomalaisessakin jalkapalloilussa muistetaan huippupelaajia grillata jokaisesta hassatusta tekopaikasta tai kesällä kertyneestä liikakilosta.
Paineiden käsittely ei ole aina helppoa
Urheiluun ja jalkapalloon kuuluu olennaisena osana fanaattisuus ja intohimo. Ilman tunteita ei ole peliäkään. Pelaajat ovat julkisia esiintyjiä ja he ovat vapaaehtoisesti tehtäväänsä hakeutuneet. Suuren yleisön silmien alla kukin heistä on kuitenkin vain kahdesta neljään tuntia viikossa, mutta noiden muutamien tuntien joskus raskaatkin tapahtumat on pystyttävä käsiteltämään muiden viikkotuntien aikana ennen seuraavaa ottelua.
Tuollaisena aikana Robert Enkenkin oli käsiteltävä perhehuolensa ja stressinsä aivan kuten kenen tahansa muunkin. Elo oli joskus arkista puurtamista, mutta valtavien menestyspaineiden alla. Enken jokaista virhettä seurattiin suurennuslasin kanssa ja samalla piti taistella paikasta Saksan vuoden 2010 MM-kisajoukkueeseen. Ja mikäli ammattiurheilija ei ole valmis vastaanottamaan suoraakin palautetta lehdistöstä tai kannattajilta eikä kohtaamaan pelkoa asemansa menettämisestä, voivat seuraukset olla kohtalokkaat. Tarvittavaa henkistä tukea ei aina ole saatavilla.
Suomalaisessa urheilussa on viime vuosina onneksi Robert Enken tragedian kaltaisilta tapauksia nähty harvemmin. Sen sijaan monet lupaavat huippu-urheilijat – joukossa jalkapalloilijoitakin – ovat lopettaneet urheilu-uransa paljon odotettua aikaisemmin. Päätöstä on helppo ymmärtää. Luultavasti aina ei ole helppoa ja mieluisaa olla satojentuhansien tai miljoonien ihmisten huomion keskipisteenä ja suorankin kritiikin kohteena. Jalkapalloilu on vain niin paljon helpompaa ruudun tältä puolelta katsottuna.
[Täältä voi lukea myös Robert Enken lesken, Teresa Enken Saksan futisliitolle antamia lausuntoja.]
