Bundesliigassa viimeisen kahdeksan kauden aikana huimat 138 maalia pyssyttänyt Mario Gomez siirtyi täksi kaudeksi pelaamaan ensimmäistä kertaa Saksan rajojen ulkopuolelle, Serie A:n Fiorentinaan. Gomez antoi elokuun lopulla sanomalehti Welt am Sonntagille syvällisen haastattelun, jossa hän puhui muun muassa lähtöpäätöksensä syistä ja kertoi kaipaavansa enemmän kunnioitusta jalkapalloa seuraavalta yleisöltä.
Toistaiseksi Gomez on pelannut Fiorentinassa neljä kilpailullista ottelua. Europelit Grasshoppersia vastaan sujuivat vielä maaleitta, mutta toisessa liigapelissä Genovaa vastaan syntyivät 28-vuotiaan maalihirmun ensimmäiset kaksi Serie A-osumaa. Vastaanotto Firenzessä on ollut lämmin, sillä jo Super-Marion esittelytilaisuuteen stadionille saapui peräti 30 000 Fiorentina-kannattajaa. Gomez on innoissaan seuran lähivuosien suunnitelmasta syrjäyttää Juventus valtaistuimeltaan.
“Robert Enken muisto unohtunut”
Vaikka Gomez nauttiikin heti Serie A-uransa alkumetreillä fanien suurta suosiota, oli hän pettynyt saksalaiskannattajien käytökseen 3-3-tasapeliin päättyneessä elokuisessa harjoitusottelussa Paraguayta vastaan. Kaiserslauternin kotiyleisö buuasi Gomezille ja koko joukkueelle loppuvihellyksen soitua. Hyökkääjän mielestä käytös on sopimatonta.
– Robert Enken kuoleman jälkeen ihmiset halasivat toisiaan ja sanoivat, että jonkin täytyy muuttua. Vajaa neljä vuotta myöhemmin suuri osa silloin lausutuista viisaista sanoista tuntuu jo unohtuneen. Mutta sitä on jalkapallo. Siinä henkilöityy luja miehinen urheilu, jossa meidän kaikkien pitää olla kovanaamoja. Kentällä ei ole tilaa tunteilulle. Kuten sanottua, en pitänyt meille viheltämisestä, mutta ihmiset Kaiserslauternissa toivoivat, että Miroslav Klose olisi napannut Gerd Mülleriltä tämän maaliennätyksen omassa olohuoneessaan Kaiserslauternissa, Gomez kuvailee.
– Missattuani avopaikan Itävaltaa vastaan vuoden 2008 EM-kisoissa kamppailin kritiikin kanssa kauemmin kuin nyt. Olin silloin nuorempi ja tunsin oloni syylliseksi. Kaiserslauternin tapahtumista pääsin nopeasti yli. Se ei ollut niin tärkeää.
Gomez ei sano pitävänsä tärkeänä suosiota, mutta kunnioitusta hän kaipaisi lisää. Joskin hän myös tietää, että kaikkia ei voi miellyttää.
– Ei katsojilta saatava kunnioituskaan ensisijaista ole. Meille kaikille on tärkeintä näyttää mitä osaamme ja hoitaa tehtävämme mahdollisimman hyvin. Silti aina löytyy joku, jolle sekään ei riitä. Ihmiset, jotka vuodesta 2008 puhuvat tuhlaajapoika Mario Gomezista, eivät varmasti enää muuta kantaansa. He lukkiutuivat siihen käsitykseen. Olen tehnyt sittemmin yli 100 maalia Bundesliigassa ja yli 20 Mestarien Liigassa, joten en tiedä, voiko tällöin puhua tuhlaajapojasta.
Peliajan perässä Firenzeen
Gomezin sopimusta Bayernin kanssa oli vielä kolme vuotta jäljellä ja hän nautti elämästään Münchenissä. Hän kaipasi kuitenkin uusia haasteita.
– Halusin päästä pelaamaan, sillä minulla on vielä unelmia. Haluan voittaa mestaruuden Firenzessä seuraavien neljän kauden aikana. Olen myös iloinen saadessani tutustua uuteen kieleen ja kulttuuriin. Olisi ollut helppoa jäädä Müncheniin ja saada vyölle kaksi-kolme mestaruutta lisää, mutta mitä olisin siitä saanut? Minäkuvani ei muodostu mestaruuksien kautta. En tarvinnut mukavaa elämää Münchenissä jos se tarkoittaa, että pelaan vain puolet peleistä. Halusin kokea jotain uutta ja Fiorentinassa kokonaispaketti oli paras.
Gomez uskoo Saksan voittavan mestaruuksia ennemmin tai myöhemmin ja luottaa maajoukkueen mahdollisuuksiin myös Brasiliassa.
– Mestaruus on toiveeni ja tavoitteeni. Mutta koko maa on siltä osin melko kärsimätön. Saksa tulee voittamaan euroopan- ja maailmanmestaruuden 20 vuoden sisällä. Siitä olen varma. Espanjankin kohdalla kävi niin, että kun he voittivat euroopanmestaruuden vuonna 2008 lukuisten epäonnistumisten jälkeen, he vapautuivat ja alkoi Espanjan valtakausi. Niin tulee Saksallekin tapahtumaan. Kun voitamme kerran, voimme voittaa uudestaankin.
– Haluaisin kuitenkin voittaa jo Brasiliassa. Meitä on minun lisäkseni Miro (Klose), Per (Mertesacker), Philipp (Lahm) ja Bastian (Schweinsteiger), jotka haluavat ehdottomasti mestaruuden monien yritysten jälkeen. Meillä on siihen tarvittavaa mentaliteettia. Siitä en tingi. Kun hävisimme Bayernin kanssa Mestarien Liigan finaalit 2010 ja 2012, sanottiin, että joukkueessa ei ole voittajatyyppejä, olemme liian kilttejä emmekä koskaan voittaisi mitään suurta.
Julkisuudelta ei enää mikään pysy salassa
Gomez sanookin hänen ja aikalaistensa henkisen kapasiteetin olevan aliarvostettua. Hänen mukaansa voittajaluonteeksi lasketaan vain, jos jakaa populistisia lausuntoja tai huutaa pää punaisena jollekin kentällä parin viikon välein. Takavuosien supertähdet eivät koskaan joutuneet samaan tilanteeseen, missä Gomezin sukupolvi nyt on.
– Kaikki mitä sanot, on hetken päästä netissä ja seuraana päivänä 25 sanomalehdessä. Se on kuluttavaa ja siksi jokainen miettii kahdesti, mitä päästää suustaan. Stadioneilla on paljon enemmän kameroita, kännykkäkameroista puhumattakaan. Kaikki jää talteen. Ennen oli toisin. Silloin hyökkääjät saattoivat olla tilanteen ulkopuolella ja höpöttää puolustajille tarinoitaan. Nyt olemme läpinäkyviä ja osa valtavasti muuttunutta bisnestä.
– Jalkapallo on show’ta. Joskus minusta tuntuu, että yhteiskuntaa kiinnostaa enää vain katastrofit ja jalkapallo. Minusta se on arveluttavaa.
Gomez myöntää kuitenkin olevansa osa hyvinvoivaa bisnestä eikä voivottele osaansa. Hän haluaisi silti, että pelaajia arvioidessa ja kritisoidessa otettaisiin huomioon jalkapallomaailman suuret muutokset.
– Kun nousin nuorena poikana Stuttgartin ammattilaisjoukkueeseen, pelaajat kävivät viihteellä pari-kolme kertaa viikossa. Ovatko he nyt sen takia aitoja velikultia ja karismaattisia luonteita? Tänä päivänä sama ei enää onnistu. Jos pelaajat käyvät ulkona, on siitä viimeistään seuraavana päivänä kuvia Twitterissä tai Facebookissa. Olemmeko me sen takia tylsempiä? Minusta koko keskustelu on uskomattoman typerää. Menneisyyden autuaaksi tekeminen ei hyödytä ketään.
Saksan MM-mahdollisuuksiin Super-Mario uskoo vakaasti. Hän ei kuitenkaan suostu asettamaan mestaruutta vaatimukseksi, sillä myös Espanja, Brasilia, Ranska, Italia ja erityisesti Argentiina himoitsevat turnauksen voittoa.
– Meillä on riittävän laadukas joukkue, jotta voimme voittaa mestaruuden. Voimme voittaa, mutta pakko se ei ole. Laitamme kuitenkin kaikkemme peliin, sillä haluamme MM-kultaa.
