Kun noin kolmasosa 1. Bundesligan kaudesta on takanapäin, uskaltaa kalvolle piirrellä vähän isompia viivoja. Tietyt isot kokonaisuudet ovat alkaneet jo hahmottua. Näinpä tiettyjä tahoja voidaan osoittaa sormella, nauraa ja tuomita flopeiksi. Bundesliiga.com ei tietenkään harjoita mitään edellämainituista, mutta olemme silti keränneet alkukauden epäonnistujat.
5. Schalken kadoksissa oleva punainen lanka
Schalkella on paljon ukkoja lasaretissa, mutta materiaali on edelleen aivan riittävä taistelemaan paikoista Mestarien liigaan. Jens Kellerin käsissä peli muuttui ajan saatossa todella yllätyksettömäksi, mutta eipä tilalle palkattu Roberto Di Matteo ole siihen juurikaan muutoksia saanut aikaiseksi.
Italialaisella onkin nyt pähkinää kerrakseen purtavaksi, sillä Kuninakaansiniset on vasta sijalla 11. Julian Draxler on ainakin tammikuuhun asti sivussa, joten Schalken hyökkäyspeli jää pääpiirteittäin Eric Maxim Choupo-Motingin, Max Meyerin ja Klaas-Jan Huntelarin vastuulle. Joukkue on tähän mennessä laukonut ottelua kohden noin kymmenen kertaa, mikä on vähiten FC Kölnin jälkeen. Entäpä jatkossa?
Vastapainoksi voisi kuvitella puolustuksen olevan edes jotenkin uomillaan. No, eipä sekään ole vakuuttanut. Päästettyjen maalien sarake kyllä näyttää siedettävää 15 maalia, mutta Schalkea vastaan on luotu enemmän tilanteita kuin mitään muuta joukkuetta. Ja Roberto Di Matteon aikana luku on vain kasvanut! Tähän pätee sama kysymys: Entäpä jatkossa?
4. Robin Dutt
Werder Bremen ei ole sarjan suurimpia suosikkeja, mutta Robin Dutt onnistui silti viemään joukkueen todella pahaan jamaan. Yhdeksän ensimmäisen kierroksen jälkeen Bremen oli edelleen ilman voittoja, joten Dutt sai luvan lähteä. Tilalle nostettiin kakkosjoukkueen päävalmentaja Viktor Skrypnyk, ja kas kummaa, Bremen on voittanut kolme ottelua putkeen.
Tietenkin on helppo jälkiviisastella, kun voittoja on tullut. Skrypnyk ole vielä vielä niin kauaa ollut puikoissa, jotta voisi varmuudella sanoa, että muutos on pysyvä. Oli miten oli, joukkueen pelaaminen näyttää nyt paljon vapautuneemmalta. Jotain Duttin kireässä olemuksessa oli, mikä ei Bremeniin sopinut.
Kaiken kaikkiaan Bremen voitti Duttin alaisuudessa 43 Bundesliga-ottelussta kymmenen. Voittoprosentiksi jäi siis kammottava 23.
3. HSV:n hyökkäyksen “tähdet”
Pierre-Michel Lasogga, Lewis Holtby, Rafael van der Vaart ja Nicolai Müller ovat sellaisia nimiä, joista joku Paderborn voi vain uneksia. Nimekkäistä hyökkäyspään pelaajista huolimatta Hamburger SV on tehnyt tällä kaudella ainoastaan neljä maalia!
Mirko Slomka ehti tällä kaudella valmentaa joukkuetta vain muutaman kierroksen ajan. Tilalle palkattu Josef Zinnbauer sai joukkueen pelin näyttämään ajoittain paremmalta, mutta tulokset eivät ole parantuneet. Ja mikä pahinta, maalinteko tökkii edelleen pahemman kerran. Kyseessä on siis oltava joku perustavanlaatuinen vika joukkueen kemioissa. Kuivia kausia sattuu kaikille, mutta neljä maalia on jo naurettava määrä.
Voi tietenkin olla, että, kun Lasogga ja kumppanit saavat gorillan hartioiltaan, aukeaa maalihanatkin. Kolmasosa kaudesta on kuitenkin takana, joten vaikea nähdä, että HSV:n hyökkäyskalusto tulisi koskaan olemaan yhtä tasokas kuin osiensa summa.
2. Rüdiger, Schwaab, Niedermeier ja muut Stuttgartin puolustuksen sankarit
Jos ei HSV kuuluisi materiaalinsa puolesta taulukon häntäpäähän, niin ei kyllä VfB Stuttgartkaan. Siitä huolimatta joukkue on päästänyt 11 ottelussa surkeat 25 maalia, ja se on koko sarjan jumbona.
Saksan nuorisomaajoukkueista tutut maalivahdit Sven Ulreich ja Thorsten Kirschbaum ovat tällä kaudella jakaneet vastuun, mutta kumpikaan ei ole vakuuttanut. Antonio Rüdigerin piti lyödä tällä kaudella itsensä lopullisesti läpi, mutta mies on osoittanut lähinnä taantumisen merkkejä. Georg Niedermeierin tai Daniel Schwaabin satojen otteluiden Bundesliga-kokemuksesta ei ole ollut mitään apua. Saatika Gōtoku Sakaista.
Keskikentän tuki on hakusessa. Kapteeni Christian Gentnerin alkukausi on ollut varmaan miehen uran huonoimpia, eikä Chelseasta lainalla oleva Oriel Romeu saa otteisiinsa tasaisuutta sitten millään. Periaatteessa joukkueessa on kyllä potentiaalia, mutta mikään ei vaan tunnu luonnistuvan.
1. Borussia Dortmund
Se, että Borussia Dortmund voitti ennen maaottelutaukoa Mönchengladbachin, ei poista sitä faktaa, että Keltamustat oli kauden ensimmäisen kolmanneksen suurin ja yllättävin pettymys. Kukaan ei edes voinut kuvitella, että joukkueella olisi 11 ottelun jälkeen koossa vain 10 pistettä. Loukkaantumishuolien ja Robert Lewandowskin lähdön uskottiin vaikuttavan vähän, mutta ei ikimaailmassa näin radikaalisti.
Päivittelyä voisi jatkaa pitkään, mutta ehkä on parempi pureutua hieman siihen, miksi joukkue on vasta sijalla 15. Kyse on useiden tekijöiden sumasta. Jo mainittu ikävä loukkaantumistilanne on tietenkin yksi suurimmista faktoreista, Kentältä puuttui valtava määrä taitoa. Myös Lewandowskin jättämä aukko on osoittautunut vaikeaksi paikata. Ciro Immobilelle, Adrián Ramosilla ja Pierre-Emerick Aubameyangilla on ollut hetkensä, mutta tasaisuus on puuttunut, ja se on tehnyt Jürgen Kloppin valinnat vaikeammaksi.
Nämä 300 miljoonan euron liikevaihdolla operoivan seuran pikkuongelmat eivät vielä kuulosta sarjan häntäpään joukkueen huolilta. Dortmund on useimmissa tappio-otteluissa hallinnut pelitapahtumia, joten osa pistemenetyksistä voidaan tietty laittaa yksinkertaisesti huonon mäihän piikkiin.
Yksi vaikuttava tekijä on ollut kilpailuiden priorisointi. Klopp selvästi kuvitteli vielä alkusyksystä, että Bundesligasta voittoja irtoaisi puolivaloillakin. Lopputuloksena oli itseään ruokkiva negatiivinen kierre, joka sai lopulta koko joukkueen pelaamaan ns. löysät housussa.
Kaikikille valmentajille tulee aallonpohjia, eikä samat vanhat kikat toimi enää motivaation nostattamiseksi. Silloin sellaisten herrojen, kuten Roman Weidenfeller tai Mats Hummels olisi pitänyt nousta esille, ja yrittää esimerkillään muuttaa asenteita, ja kääntää kelkka. Miehet pelasivat kuitenkin juuri silloin alakanttiin. Etenkin Derbyssä Schalkea vastaan, kun Dortmundilla oli mahdollisuus katkaista orastava tappioputki.
Tuorein voitto teki joukkueelle hyvää, ja pahimmat loukkaantumishuoletkin ovat jo historiaa. Mestaruuden kannalta on jo myöhäistä, mutta neljän joukkoon Dortmund voi vielä yltää.
