Heti alkuun on sanottava, että Xabi Alonso on loistava pelaaja ja legenda jo eläessään. Miehen palkintokaapin uumenista löytyy käytännössä kaikki pystit, mitä pelaaja voi uraltaan toivoa. Espanjalainen on dominoinut eri joukkueiden keskikenttiä lähes kaikilla merkittävällä näyttämöillä.
Ura Real Madridissa näytti lähteneen laskuun, mutta nyt mies on löytänyt uuden kodin Pep Guardiolan siiven alta Münchenistä. Alonso on keskisektorin visionääri, jolta löytyy monipuolinen syöttövalikoima. Syöttöjen ajoitus, kovuus ja tarkkuus hipovat usein täydellisyyttä. Espanjalainen on siis lähes täydellinen pelaaja Guardiolan pallonhallintapeliin. Liian täydellinen.
Ongelma onkin se, että pelitavalleen uskollisella Guardiolalla on liian iso kynnys syrjäyttää keskikentän moottorinsa avauskokoonpanosta. Ongelma ei korostu lauantai-iltapäivän kävelyotteluissa Kölnejä tai Paderborneja vastaan.
Tyypillisessä Bundesliga-ottelussa vastustajien pakka makaa alhaalla, jolloin edes vastahyökkäykset eivät aiheuta suuria ongelmia Bayernin puolustukselle tai keskikentälle. Alonso saa käytännössä kaikessa rauhassa esitellä syöttörepertuaariansa lähes olemattoman paineen alla. Tälläisissä otteluissa espanjalainen onkin ollut kentän kuningas, jonka suurella myötävaikutuksella Bayern on pystynyt kääntämään lähes ottelun kuin ottelun voitoksi.
Kolikolla on ennalta-arvaamaton kääntöpuoli. Xabi Alonso on tahkonnut hurjia ottelumääriä vuodesta toiseen. 34-vuotta täyttävän pelaajan kohdalla tämä alkaa näkyä. Jalka painaa ja viimeinen rutistus puuttuu. Agressiivisesti prässääviä, aktiivisia ja nopeisiin vastahyökkäyksiin pyrkiviä joukkueita vastaan Alonson hyvät ominaisuudet kärsivät, ja huonot korostuvat. Espanjalaisesta tulee joukkueelle taakka. Alonso ei pysy enää yhtä hyvin pelattavissa pelitilanteiden vaihdellessa nopeammin, ja tuntuu kuin miehen rytmi katoaisi. Harhasyöttöjä ja pallonmenetyksiä tulee enemmän.
Lisäksi Alonson kontribuutio puolustussuuntaan korostuu. Wolfsburg-, Shakhtar Donetsk-, Manchester City- ja jopa syksyn Dortmund-ottelu ovat osoittaneet, että miehen tietynlainen verkkaisuus saattaa aiheuttaa ongelmia koko joukkueelle. Hyvä sijoittuminen ja pelinluku eivät enää auta, kun vikkelä vastustaja on askeleen edellä. Myös tilastollisesti em. ottelut ovat olleet espanjalaisen surkeimpia.
Syyttävää sormea on turha osoittaa Alonson suuntaan. Tietyissä otteluissa mies on ainoa oikea valinta Bayernin keskikentälle. Guardiolalla sen sijaan pitäisi olla enemmän rohkeuttaa penkittää Alonso tietyn tyylisiä vastustajia vastaan. Toki pitää muistaa, että vaihtoehdot joukkueen keskikentälle ovat olleet loukkaantumisista johtuen rajalliset, mutta silti vaikuttaisi siltä, että Pep piirtää unissaankin Alonson nimen avaukseen. Viimeisin esimerkki on eilinen Shakhtar-peli, missä Alonso pelasi puolikuntoisena. Koko joukkue oli aneeminen, mutta espanjalaisen hidas pallon liikuttelu ei auttanut Bayernia vierasmaalin metsästämisessä. Toivo hiipui viimeistään siinä vaiheessa, kun Alonso ajettiin pihalle.
Alonson peluuttaminen ei itsessään ole kaikissa Bayernin haastavimmissa otteluissa ollut virhe. Sen sijaan miehen peluuttaminen samaan aikaan keskikentän pohjalla Bastian Schweinsteigerin kanssa on tehnyt Bayernin pelaamisesta selvästi vaikeampaa. Philipp Lahmin, Thiago Alcântaran ja/tai Javi Martínezin palattua sairastuvalta nähdään millä tavalla Guardiola reagoi. Luottaako espanjalainen ratkaisuotteluissa edelleen Alonsoon? Onko Pepillä pokkaa penkittää Schweinsteiger?
On varsin todennäköistä, että Bayern hoitelee Allianz Arenalla Shakhtarin vaivatta. Mestaruuskaan ei enää voi karata. Nähdyn perusteella on silti helppo tulla siihen johtopäätökseen, että kevään ratkaisevissa Mestarien liigan koitoksissa Alonso ei välttämättä ole oikea mies avaamaan. Vastukset vain kovenevat. Wolfsburg-ottelu oli Alonson kannalta painajaismainen. Entä sitten, kun vastassa on Real Madrid, Barcelona, Juventus, PSG tai Chelsea? Tai Borussia Dortmund?
